Antti: 2.6.2014

Herätyskello soi, jo kahdeksan.

En jaksaisi herätä, mutta tiedän että täytyy vielä pakata ja kopioida kuvia ja mitä vielä. Junä lähtee kymmenen jälkeen. Raahaudun koneelle, kopioin arkistosta valikoiman kuvia KOELSEn installaatioista ja selailen hieman nettiä. Mailaan porukalle viikonlopun avaruustaidetyöpajasta ja pakkaan tavarat. Otan valokuvan luonnoksesta jonka piirsin ensimmäisen korkeaojan reisun jälkeen.

Matkustan tavallaan kevyesti. Reppu jotakuinkin täyttyy makuupussista, parit sukat ja alushousut. Olkalaukkuun tietokone, muistilehtiö ja matkakirja: Baudrillardin “Amerikka”. Pieneen laukkuun kamera ja 3 objektiiviä. No ehkä ei superkevyttä.

Pasilaan. Nopeasti eväitä ja junaan. Paikat ovat nelinistuttavassa pöydässä: vastapäätä nainen poikansa kanssa, pöydän alle on tungettu lasten polkupyörä josta törröttää työntöaisa. Pilvari on tavallista isokokoisempi kaveri, hän istuu käytäväpaikalla jotenkin tavallista isokokoisemman tietokoneen kanssa. Tavarahylly on täynnä. Pujahdan istumaan.

Jutustelemme hieman, Pilvari ei ole kauhean puheliasta tyyppiä, enkä kyllä minäkään. Koitan kirjoittaa sähköposteja, mutta junanetti on järkyttävän hidas. Pilvari jakaa jonkun artikkelin facebookissa jonka juuri luin, huvitun. Istumme junassa vierekkäin lukemassa samoja asioita ja kommentoimassa niitä netissä.

14.10, Kokemäki. Kuski myöhässä, pyörimme ympäriinsä asemalla. Haluaisin käydä kaupassa tai kioskilla, mutta aseman läheisyydessä ei kuulemma sellaista ole. Ei ole oikeastaan asemaakaan, vanha ränsistynyt puutalo.

Huomaan kauempana hylätynoloisen teollisuuskiinteistön, päätämme lähteä tutkimaan. Kiinteistö näyttää hylätyltä, mutta on jonkun pihapiirissä, joten jatkamme matkaa. Löydämme kirpputorin, joka tosin ei ole auki maanataisin. Pihassa on säkeissä hevosenlantaa.

Mimosa lapsineen noutaa meidät, pujahdan Raunan yli penkille ja jatkamme Korkeaojan suuntaan.

Korkeaojassa on kesäidylli valloillaan. Lapset leikkivät rannalla, assistentit pelaavat palloa ja taiteilijat makaavat riippumatoissa. Pihalle katetaan pöytää. Istun jutustelemaan taiteilijoiden kanssa. Vaihdetaan kuulumisia, keskustellaan kaikesta mitä kenelläkin tulee mieleen sekä ihastellaan assistetenttien määrää ja salskeutta.

Istutaan pöytään, esittelykierros. Suurin osa porukasta on tuttuja, uudet assarit ja taidemuseon filosofi entuudestaan tuntemattomia. Syödään iloisessa ja odottavassa tunnelmassa. Aapo yrittää esitellä ihmisiä. Odotan jotain selvyyttä työskentelyaikataulusta. Ruokailun yhteydessä selviää että emme aloita vielä työskentelyä vaan lähdemme johonkin läheiseen saareen retkeilemään.

Pakkaudumme autoihin ja lähdemme retkeilemään.

Saareen pääsee vain yhdellä veneellä, joten porukka jakaantuu kolmeen: vene hakee kaksi porukkaa ja osa assistenteistä jää rannalle lämmittämään saunaa ja laittamaan ruokaa. Lähden ensimmäisessä veneessä.

Aapo haluaa esitellä opetukseensa käyttämiään menetelmiä. Jakaudumme pareittain tuijottamaan toisiamme silmiin. Istuskelemme ja tuijottelemme. Kontemploimme ja vaeltelemme ympäri saarta. Edelliset leiriytyjät ovat jättäneet saunalautan laituriin, ja ruuat grilliin. Joku on piirtänyt sieneen kolmion jonka keskellä on horuksen kaikkinäkevä silmä. Spekuloimme lautan ja sienen alkuperää, ja kontemploimme illan tunnelmia.

Matkalla takaisin tuottajat laulavat aikuista naista.

Saunotaan, grillataaan ja sellaista.

© 2018 by Kukoistus with graphics by pippuriina.com

Kullaantie 739, 32860 Korkeaoja, Kokemäki

  • Seuraa facebookissa!