Ville: 23.6.2014

Rakas päiväkirja, sinä päivänä oli satanut jo pitkään...

On siis maanantai, olen ollut kohta viikon täällä Korkeaojan tilan idyllisessä syleilyssä. Ensimmäinen viikko kului orientoituessa, suuren sisäisen hämmennyksen myllertäessä. Tähän loi oman panoksensa juhannuksen juhlinta, siihen sisältyvät juhannustoikkaroinnit jotka jättivät minulle silmittömän kipeän oikean polven ja lähestulkoon täysin runnellun itsekunnioituksen. Tahattomasti onnistuin aloittamaan työskentelyn. Seurauksena on navetan vieressä pönöttävä etäisesti palloa muistuttava harjateräsrunko.

Kuitenkin voin ilolla raportoida että silmittömän kipeä polveni on enään likinäköisen vihlova ja huomiseen mennessä ehkä vain karsastavan kolottava. Lisäksi jatkuvan sateen eheyttävä vaikutus on ollut omiaan antamaan hyvän työboogien. Harjateräsrunko on alkanut saamaan yllensä kanaverkkoa ja piakkoin betonikuorrutuksen joka vie sen lähemmäksi käsitteellistä taivaankappaletta, jota ajattelin leikkisästi kutsua elokuuksi.

Jotain yleisiä tuntemuksia kuluneelta viikolta: ahkerat assarit ovat uupumattomasti tehneet elämän mutkattomaksi, logistiikka luistaa ja safkat ovat olleet erinomaisia kautta linjan. Eräälle aterialle ilmaantui sesonkiin kuulumatonta leipää, mutta sekin oli omiaan kirvoittamaan miellytäviä sielullisia tuntemuksia. Taiteilijat tuntuvat hekin olevan kiistattoman pätevää sakkia, etenkin Pilvarin lakoninen habitus herättää fanitushaluja, Mimosan uutteruus ja Jussin viiksekkyys ovat omiaan innoitamaan työskentelyä.

Itse taiteellinen prosessi etenee itsenäisesti minusta riippumatta, sisäistä dialogia käydessäni minulle on vakuutettu että kaikki on ihan ok, joten sen suurempia kyseenalaistamatta olen jatkanut hitsaamista. Luin kyllä hieman taustatietoja elokuusta, mätäkuusta ja niihin liitetyistä uskomuksista, yritin jopa kuunnella Neil Youngin kappaleen Harvest Moon, mutta tajusin sen viittaavan syyskuuhun ja Neil Youngin olevan jokseenkin rasittavaa kuunneltavaa. Sisäinen ääni sanoi että kaikki on edelleenkin ihan ok, joten jatkoin jälleen hitsaamista.

Muita merkittäviä elämyksiä kuluneelta viikolta oli ehdottomasti vierailu raviradalle, vaikka nautittuani useamman juhannusjuoman koin uhkapelit kohtuuttoman haastaviksi ja tarpeettomiksi. Silti viikon ensimmäinen liha-ateria karsinogeenisen rapeiksi grillattujen kanankoipien muodoissa kirvoittivat liikutuksen kyyneliä silmiin ja aistin raviradan ilmapiirissä piilevän jonkin asteisen henkisen kotini. Nähtäväksi jää miten ravielämys resonoi taiteelliseen työskentelyyn.

© 2018 by Kukoistus with graphics by pippuriina.com

Kullaantie 739, 32860 Korkeaoja, Kokemäki

  • Seuraa facebookissa!