Aapo: 24.6.2014

Puu metsässä

Katja-assarini kanssa olemme välillä pohtineet, välillä raataneet. Homma on hyvin tasapainossa. On tuntunut tosi mukavalta edetä sykäyksittäin siten, että välillä painetaan ja välillä maleksitaan. Aikaa ei missään tapauksessa ole ollut liikaa. Olen käyttänyt oman teokseni toteuttamiseen reilun viikon, jonka aikana tietenkin olen painanut myös älyttömän määrän tuotanto- ja kuratoriaalista työtä, hoitanut isyyteni valitettavan pientä siivua, suunnitellut Suomiareenan juontamista ja kaikenlaista. Katjan kanssa työskentely on mukavaa. En ole aikaisemmin tehnyt assarin kanssa töitä tällä tavalla. Koen olevani etuikeutettu.

Puun saaminen metsästä oli aikamoinen duuni. Hankin kaivurin maatilamme töitä varten, mutta todellinen tarve oli heti Käsitekjesän puitteissa. Sain kikailtua myrskyssä kaatuneen männyn pellolle rakentaen kaivurille edessäni tien, jolla kulkea. Aika jännää. SItten juurakkoa pestiin.

Samalla olen käynyt sisäistä dialogia puun käyttämisestä. Juuret ilmassa sojottava puu ei ole taiteen kentällä tai kultturien kuyvastossa mikään uutuus. Pitäisikö työni olla ihan jotain ennen näkemätöntä? Olen aina uskonut innovaatioon yhtenä taiteellisen työn arvona, mutta nyt luovun ainakin osittain siitä. Teen jotain itselleni, jotain kaunista.

Poikani Aukusti ja Tuure, joiden kotiin läjä taiteilijoita on pullahtanut, tuntuvat ottavan kaiken niin luonnollisesti. Opiskelijat ovat heille idoleita ja identiteetin peilejä. Tuure on kehittänyt itselleen rehtori-roolin, joka tasaisin väliajoin moralisoi tupakoinnin vaaroista. Hyvä niin. Haastavin homma Käsitekesän suhteen on ollut 15 ihmisen majoittaminen siten, että oma koti lähtee alta. Meidän oli tarkoitus muuttaa uuteen taloomme, joka ei kuitenkaan valmistunut muuttokuntoon ajoissa. Tässä taas ollaan, mutta eiköhän selvitä. Kun saan näyttelytyön valmiiksi jatkan lattialankkujen kanssa..

Tänään aamu alkoi sommittelulla. Unohdin dokumentaatiovärkit ja homma meni hiukan pieleen. EI se mitään. Tarvitsin enemmän sen sommittelun hetken nähdäkseni erilaisia tilanteita ja asetelmia, kuin varsinaisesti päättääkseni mitään.

Illalla sain kaivurin ja traktorin välillä hyppien kaivettua kuopan ja tiputettua männyn sinne. Leikkaisn varresta vielä metrin pois ja nyt puu asettuu kauniisti peltojen horisonttien väliin.

Puu on kaunis. Juurakko on erityisesti suosikkini. Puu on minulle tutkimus ja kunnianosoitus. Olen täällä juurillani ja haluan nostaa ne valoon. Mukana on pari kikkaa: mersu, kesä ja pari paalia.

© 2018 by Kukoistus with graphics by pippuriina.com

Kullaantie 739, 32860 Korkeaoja, Kokemäki

  • Seuraa facebookissa!