Muovimaja rakentuu

Ihmisen asumus on nykyään aika suurelta osin muovia. Perinnerakentaminen on harvojen hommaa. Tapeteissa on muovia, lattiat ovat muovia, maalit ovat muovia, ikkunapokat ovat muovia... Syntyi idea muovimajasta. Olen pyöritellyt romuun ja roskaan hukkumisen ideaa siitä asti, kun muutimme vanhaan taloon, jossa on vuosikymmenten ja useiden sukupolvien tavarat kerroksittain maakaatopaikalla, seinillä, ullakoilla, vinteillä...pitkään piirtelin ideaa tunnelista, joka olisi vuorattu tavaroilla. Jossa katto olisi tulla niskaan. Nyt tunsin tilaisuuteni viimein tulleen toteuttaa ulos pyrkivä teos. Tosin toivon että katto ei tule niskaan tässä versiossa. Teostani rakennellessani mietin ihmisen ja muovin suhdetta. Tunnen syyllisyyttä siitä, että vien muovia metsään, muoviverkkoon oli ensimmäisenä päivänä jo jäänyt kiinni koppakuoriainen, jota pelastimme assistenttini Julian kanssa useamman kymmennen minuuttia. Muoviin kuolee koko ajan eläimiä. Kuoleeko muoviin jo ihmisiäkin? Kuinka paljon ihmiset nielevät tai hengittävät muovia? Tunsin syyllisyyttä myös taivutellessani kauniita nuoria puita majani rakenteiksi. Mutta en ole tuntenut syyllisyyttä, kun olemme kaataneet metsää ison omakotitalomme alta tai käyttäneet uretaania sen rakentamiseen. Ihmisen omatunto on valikoiva.

© 2018 by Kukoistus with graphics by pippuriina.com

Kullaantie 739, 32860 Korkeaoja, Kokemäki

  • Seuraa facebookissa!